torstai 8. elokuuta 2013

Rippikemuissa

Viime sunnuntaina lähdettiin pikkuveljen kanssa heti aamusta ajamaan Juvalle juhlistamaan Joona-serkun ripille pääsyä. Nyt on suvun nuorimmaisenkin juhlat juhlittu, joten pikaisella laskutoimituksella omista kemuista on jo kahdeksan vuotta, hui kamala! Vanhemmat olivat menneet jo edeltä edellisenä päivänä, mutta itse olin Tampereella myöhäiseen yöhän asti ja veljelläkin oli jotain menoa, joten selviydyttiin paikalle vasta itse juhlapäivänä. Varsinaiseen konfirmaatioon ei kylläkään ehditty, mutta juuri sopivasti kirkon pihaan hetkeä ennen kuin ripille päässeet tulivat sieltä ulos. Taktinen ajoitus, päästiin kaikkiin valokuviin, joten sukulaiset voivat myöhemmin kuvitella meidänkin olleen paikalla koko ajan ;)

 photo IMG_4143_zps6b19bbd0.jpg 
Serkkukopla koossa. En kyllä ymmärrä, miten reippaasti muita vanhempana olen auttamattomasti kaikista lyhyin. Kymmenen senttiä korkoa sentään vähän lisää uskottavuutta... 

 photo rippi1_zpscfe6ae6d.jpg  photo rippi4_zpsf37f5a03.jpg  photo rippi2_zpse6fd9103.jpg 
Juhlissa oli kakkua ties kuinka montaa sorttia, mutta ehdottomasti parasta olivat nuo lusikkaleivät! Yksi paikallinen nainen on tehnyt niitä iät ajat varmaankin jokaikisiin sukukemuihin, eikä niihin kyllästy ikinä. Ne vaan on niin taivaallisen suussasulavia. Varmaan siksi, että niissä on about pelkästään rasvaa ja sokeria... Aivan sama, odotan jo veljen ensi kevään ylppäreitäkin ihan vaan siksi, että siellä saa taas mussuttaa noita ihanuuksia. 

 photo rippi5_zpsa2b5c4e6.jpg  photo rippi3_zps62db0efc.jpg 
Skumppamaljasta löytyi valikoima Laitilan limonaadeja, tykkään niin noista pulloista. Ja veriappelsiini on mun ehdoton lempparimaku.

 photo rippi6_zps745e0a85.jpg 
Päivän juhla-asuna toimi Zaran alennusmyynneistä löydetty mekko ja  H&M:n kiilakorot, joiden kanssa mulla oli pieni löystymiskriisi. Päkiäpehmustetuilla pohjallisilla sain ne kuitenkin pysymään jaloissa sen verran, että selviydyin juhlapäivästä.

Mikä siinä on, että kaikki riparibiisit jäävät päähän ihan tolkuttoman hyvin. Sunnuntain jälkeen mulla on pyörinyt päässä vaan tilkkutäkit ja lapsuuden uskot. Kuten myös yksi luritus pienestä undulaatista, jota meidän riparilla hoilattiin joka välissä. Siihen taisi olla jotkut käsiliikeetkin. Vieläkö te osaatte kaikki riparilaulut ulkoa?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti